Sain isosiskoltani tekstiviestinä kutsun tulla isän syntymäpäiville viikonpäästä. Kutsun oli esittänyt isän nykyinen vaimo ja meidän meno sinne olisi tarkoitus olla yllätys isälle. Vastasin etten osaa sanoa haluanko mennä vai en. Eikö yllätyksiä järjestetä yleensä hyvää tarkoittaen? Miksi siis järjestäisin isälleni mukavan yllätyksen. En mielestäni ole siihen velvollinen. Kummallista että siskoni ehdotti edes moista. Ehkä hänen suhteensa on parempi ja sisältää enemmän hyvää kuin omani. Menisin jos tietäisin sen herättävän isän ajattelemaan miltä minusta tuntuu. Kaipaanko katumuksen osoittamista? Mitä ylipäätään luulen että asioiden muuttamiseksi on enää tehtävissä. Mennyttä ei voi muuttaa joten huudanko kipujani tuuleen lopun elämäni ajan. Jospa tästä lastista voisi edes kaataa vanhempieni kannettavaksi.