Oon pitkästä aikaa tavannut vanhoja hyviä ystäviäni ja joidenkin kanssa olen voinut puhua vihdoin kiertelemättä. Se on tuntunut helpottavan ahdistusta ja toisaalta olen tuntenut olevani ehkä hetkittäin jopa ihminen enkä friikki.

Ehkä olen kuitenkin friikki vai mitä sanotte tästä: en ymmärrä sitä kuinka ihminen lisääntymisellään saa tuhota maapalloa! Muutama kurssi opinnoistani käsitteli ympäristöä, sen suojelua ja ekologista nykytilaa. Sanoma on kaiken kaikkiaan lohduton: länsimainen elämän tyyli tuhoaa maapallon! Yksi länsimainen lapsi kuluttaa maapallon resursseja saman verran kuin 150 afrikkalaista lasta. Katsokaapa vain ympärillenne, lähes joka pihassa on esimerkiksi muovisia lasten leluja puhumattakaan siitä että pienokaiselle hankitaan "kaikki uutta"! 

Sitäkään en ymmärrä, että vaikka näistä asioista tiedetään, tunnetaan vaikutukset, niitä opiskelevat itseäni monta kertaa älykkäämmät ihmiset, niin silti ne samat ihmiset hankkivat lapsia. Eikö ole järjetontä...

Samaan aikaan näen sen, että on todellista itsekkyyttä hankkia lapsia lapsen kannalta katsottuna. Jos olisin itse saanut valita, en olisi hallunnut syntyä, mutta äitini oli niin itsekäs, että halusi lapsen toteuttaakseen omia itsekkäitä pyrkimyksiään! Saamani elämän lahja on yksinäisyys. Monimutkaista ja vaikeaa, vai mitä? Mutta sellainen olen, nyt voin sen vihdoin sanoa.